Ketä voi iskeä ja ketä ei: [Tanssijat] (Hannele Tervola 2010-08-07 17:43)
Useimmiten kumppanin löytämisen ja parisuhteen aloittamisen esteenä onkin omat rajoittuneisuudet eikä niinkään vastakkaisen sukupuolen viat tai poikkeavuudet. (Daniel)
Em. Danielilta hyvin loogisesti ilmaistu, ottaen huomioon - "useimmiten".
Onhan sekin omaa rajoittuneisuutta, jos ei kykene sieltä 'Prinssien / Prinsessojen' joukosta erottamaan niitä vaikeasti luonnevikaisia ihmisiä, koska he osaavat peittää ominaisuutensa kauankin aikaa - ulospäin ilmenevään hyvään käytökseen ja hymyyn.
Rajoittuneisuudet 'madaltuvat' vain laaja-alaisella opiskelulla ja elämään osallistumisella.
Tärkeää on erottaa 'huu-haa' epäloogisuudet kaikesta - esim. esitetyistä näennäisesti 'viisaista' mielipiteistä.
Elämässä on yleensäkin tärkeätä oppia yksinkertainen looginen 'joukko-oppi' - jaottelu, joka etenee siten, että yksi osajoukko voi sisältää osia jostakin toisesta joukosta, siten olematta mikään 'erillinen' esim. "seksuaalinen alue".
Aitomies
Tanssin on tarkoitus olla nautittavaa [Tanssilajit] (Marawalk 2009-06-09 9:27)
Aitomies
2009-06-09 21:53
Jos joskus alkaa tuntuu sille että en enää saa mitään hyvää mieltä tanssimisesta niin sitten on aika keksiä joku muu harrastus
Olen monta kertaa lähtenyt pitkänkin matkan takaa pois, tanssimatta yhtä ainoaa askelta. Syitä ei tarvitse analysoida enempää, se on - minä itse.
Viime perjantaina, Kallioniemen lavalla tanssin kai kolme kappaletta.
Onneksi sain tanssia ( en huomannut häntä heti ) sen puolitoista valssia Naisen kanssa - (yleensä sujuu hyvin ) sen toisen kappaleen hienosti. Kiittäessäni sanoin: "tämä kruunasi jo illan". Katsoin vielä lähes naisten hakuun saakka uloskäytävän tasanteella menoa, hakematta enää ketään, ja lähdin pois.
Mutta - sitten sunnuntaina - päivätanssit. Oliko ketään teistä paikalla?
Näitte toisen "Aitomiehen". Tanssi sujui - ja - kaikki muukin oli yhtä ILOA.
Kyllä - kyllä minä tunsin katseita selässä - myös hämmästyneitä ilmeitä - hyväksyviä ilmeitä. Tunsin mielessäni, että minun tekemiseni hyväksyttiin ajatuksella: "kyllä sinä Aitomies olet jo murjottanut ja "kieriskellyt" itsekeskeisyydessäsi - saat sinä ihan vapaasti tuntea nyt iloakin.
En tiedä, saako "sitä iloa" jatkossa - mutta, toivon mukaan...
Kiitos teille kaikille, jotka olette ymmärtäneet ja antaneet tukenne - olleet hyviä tanssiystäviäni!
Ja kiitos TANSSI-ystävälleni siitä ilosta, jota sain kokea Kallioniemen kauniiden puistojen - syreenien tuoksussa ja - paikan tunteessa.
Sitä iloa ei pyyhi mikään pois.
Aitomies
Kädenalitansseista [Tanssilajit] (Ekstrovertti 2009-05-29 8:31)
Seppo Katjo
2009-05-30 8:27
" Entä jos onkin niin, että haluaa lausua mielipiteensä sen takia, että ylipäänsä on joku mielipide asiaan ja jonka haluaisi toistenkin ottavan ajattelussaan huomioon". (Jerryjee)
No sitähän se tietenkin on - mielipiteiden vaihtoa. Mutta kun sen tekee julkisella palstalla, on se eräänlaista julkisuushakuisuutta sille omalle mielipiteelle. Aivan samalla tavalla tanssija voi haluta näyttää taitonsa parilleen ja muille paikalla oleville. Jos kirjoittaja odottaa kommentteja tai kuten sanoit vaikutusta toistenkin ajatteluun, niin tanssiva ihminen toivoo oman tanssinsa saavan aikaan vähintäänkin kulloisessakin tanssipartnerissa ihailua ja mielihyvää. ( Raisa-Tiina Lahtinen )
Olen pitkällä elämänkokemuksella saanut puristettua keskeiseksi määritelmäksi: ..."mitä tahansa ihminen tekee tai jättää tekemättä, hän tekee sen saadakseen ja säilyttääkseen identiteetin - minuuden tunteen"....
Määritelmän voi yrittää murtaa vieläkin loogisemmalla tiivistelmällä.
On selvä asia, että laajemmalla vuorovaikutuksella; mielipiteiden esittäminen, tai tanssisuorituksen tuottaminen ja näyttäminen, ensin parilleen ja siten myös toisille - suuremmalle subjektikokonaisuudelle - voi antaa parhaan "hyötysuhteen" identiteetin saamiseksi.
Ei ole ihme, että pahimmat luonnevikaiset ihmiset hakeutuvat siksi johtaviin asemiin - byrokratisoituen pahimmillaan asetelmaan: jumala - diktaattori: esim. keisari, kuningas jne. - sitten muu valtaeliitti tarkassa hierarkiassa - ja kansa, myös jaettuna etupiireihin. Taistelu sijoituksesta järjestelmässä antaa varmastikin monelle riittävän sisällön elämälle ja siten myös - identiteetin.
Em. ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat luonnevikaisia. Myös sosiaaliset ihmiset ihan 'hyvyyttään' yrittävät tehdä osansa suuremman 'kokonaisuuden' identiteetin hyväksi.
Myös tanssin "maailma" noudattaa samantapaista em. logiikkaa.
Aitomies
Vihasta ja rakkaudesta, erityisesti Etsijälle [Pulina] (Humbuugie 2009-04-11 11:16)
Aitomies
2009-04-17 12:16
Onko kipu tunne? Jos on, voiko tuntea kipua ja rakkautta tai kipua ja vihaa yhtäaikaa? (Tomy)
En ole aikoihin lukenut aiheesta muuten kuin dokumentteja lehdistä, ja sitten katsonut TV:n tieteis-ohjelmista.
Kirjoitan tämän ilman mitään tietohakuja, ja omin sanoin:
Kirjoitin aiemmin:
Meillä on monenlaisia tunteita, mutta en usko, että mitkään niistä voivat toimia "samanaikaisesti" toisen kanssa. Pikemminkin tunteet muodostavat vuorovaikutuksien "resonansseja", jotka kyllä tuntunevat miellettäessä - "toisiinsa kietoutuneelta".
Minun olisi tarkennettava em. teksti. Se on joiltakin osin ristiriidassa seuraavaan:
Kyllä, kipu on fysiologinen/neurologinen hermoston välittämä tunto/tunne , joka on peräisin tuntoaistimuksen lähtötilanteesta, jonka aivot ovat prosessoineet ylittävän normaalin ärsyketason tilan "hälytys" säväytykseksi - (skaala) säryksi. ( en jatka aluetta enempää: aivot voivat "tuntea" vielä "aave-säryn" ambutoidusta raajastakin )
---
Mielestäni henkisen kivun tunteet ovat sellaisia kuin hylätyksi tulemisen tunne, menettämisen pelko, menettämisen suru jne. (4711)
Ja kuten 4711. mainitsee, on myöskin "henkistä" kipua, jonka lähtökohta on sisäisen ja ulkoisen kokemisen vuorovaikutukset - niiden prosessien resonanssit, jonka psyyke tuottaa ja kokee. Prosessit ovat - kuten tiedämme kokemuksesta - hyvin monimutkaisia ymmärtää, saati -kirjoittaa.
Kipua ja rakkautta voi tuntea samanaikaisesti. Rakkaudesta voi vapaaehtoisestikin alistua tilanteeseen, jossa joutuu kokekemaan kipua ja kärsimystä.
Myös kipua ja vihaakin voi tuntea samanaikaisesti.
Nyt tärkein: Edellä mainitut esimerkit edellyttävät sitä multi-ulottuvuus tulkintaa, jossa kaikkien kokemusten osa-alueet leikkaavat jonkin verran kaikkien toisten alueiden kautta.
Osa-alueiden prosessien tulkinta aivoissa, antaa meille minuuden - identiteetin tunteen.
Aitomies
Iso K:lle purtavaa... [Tanssijat] (Aitomies 2009-04-03 8:54)
Aitomies
2009-04-09 20:34
"Välinpitämättömyyden" minä taas tulkitsen tunnetilana, joka ei ota minkäänlaista kantaa kohteeseensa.(Etsijä)
Siten, "välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta", lienee paras arvio - huomioiden seuraavaa: Rakkaudella on monta dimensiota - ulottuvuutta, joista jotkut on tunnealueella ja osa enemmän tarve-toiminta alueella.(minun aiempi)
Jos rakkaudesta otetaan vain se tunne-alue huomioon, vastakohta voisi olla viha.
Mutta - (katso aiempi kirjoitukseni) - rakkauden "kokonaisuus" positiivisessa mielessä, elämän rakentajana,-suojelijana ja -ylläpitäjänä muuttaa "kokoonpanon" siten, että (käsitykseni mukaan) se välinpitämättömyys on - rakkauden vastakohta.
Välinpitämättömyys ei ole oikeastaan tunne. (ehkä leikkaa hiukan sillekin alueelle)
Aitomies
Iso K:lle purtavaa... [Tanssijat] (Aitomies 2009-04-03 8:54)
Aitomies
2009-04-08 21:48
Omakohtaisten kokemusten valossa ei häpeän ja rakkauden vastakkainasettelukaan tunnu luonnolliselta. (Humbuugie)
Olen samaa mieltä. Psyko- ja sosiopaatin "rakkaus" on kyseenalaista, eivätkä he kykene tuntemaan siten häpeääkään, kuten sosiaalinen, normaali ihminen.
Siten, "välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta", lienee paras arvio - huomioiden seuraavaa: Rakkaudella on monta dimensiota - ulottuvuutta, joista jotkut on tunnealueella ja osa enemmän tarve-toiminta alueella.
Psykopaatille ovat jopa "omat" lapset vain pelinappuloita - lievimmin arvioituna.
Aitomies
Tavat - tervehtiminen [Tanssijat] (4711 2009-03-31 10:20)
Aitomies
2009-04-01 14:15
...minun kommenttini koski vain sitä ylimielistä kommunikointityyliä, jolla H lähestyi...(4711)
---
Siis sinun kommenttisi koski sitä sinun tulkintasi mukaan ylimielistä komunikointityyliä, jolla H lähestyi... ( Pia M)
Subjektiivisuus - objektiivisuus väli vaihtelee helposti subjektiivisuuden puolelle, jos ei voi jättää tunteita sivuun.
Vaatii hyvää analyyttistä taitoa käydä läpi asioita, koska omat muistot ( tunteineen) tulevat tilanteisiin helposti ( tiedostamatta ) mukaan.
SOSIOOSI on kollektiivinen tapahtumien ohjaaja; yhteisössä ilmenevälle irrationaaliselle "pakko-toiminnalle", joka antaa ja -ottaa toiminnan loogisuuteen osa-aksiomakseen 'vääriä' perusteita.
Huomaan ( tosin jälkeenpäin ) itsekin, että en ole ollut aina objektiivinen ( tanssin alueesta kirjoitettaessa on hyvin vaikea sitä olla ) vaikka niin oli silloin tarkoitus.
Aitomies
Jos ei saa... [Tanssijat] (Aitomies 2009-03-30 9:27)
Aitomies
2009-03-30 21:14
Vakavasti: Koskaan ei ole myöhäistä viisastua ja rakastua. Nimenomaan näin päin.
Niin on - viisasta.
Laitan osaltani hiukan aiemman kertausta:
Mitä tahansa ihminen tekee tai jättää tekemättä, hän tekee sen saavuttaakseen ja säilyttääkseen minuuden - identiteetin tunteen.
Eo. määritelmä sisältää näennäisen paradoksin 'omaelämän lopetuksen' suhteen;
meni kauan ennen kun ymmärsin sen... on identiteetin päätepiste elämälle. Identiteetti on silloin valmis.
Jos ei saa sitä mitä rakastaa,
on parasta rakastaa sitä, mitä
on saanut! -Mummo.
---
Jos ei saa sitä mitä rakastaa,
on parempi vain rakastaa!
Vastaan kysymykseeni: kaikki elämän säilyttämiseen ja suojeluun suuntautuva toiminta - on rakastamista.
Kaikkea kohtaamaansa ihminen ei voi "omistaa", hallita, tai muokata mielensä mukaan. Ei voi omistaa kaikkea sitä mitä halajaa.
Rakastaessa - joutuu myös luovuttamaan ja luopumaan.
( rakkautta on, ettei elämän jatkamiseksi aiheuteta "suhteetonta" kärsimystä... elämä on pystyttävä myös keskeyttämään, jonka vastuun ottamiseksi on "jotakin" muututtava - sosioosi )
Aitomies
Ongelmia ja turhautumista [Tanssijat] (Jora 2009-03-20 18:40)
Aitomies
2009-03-24 8:58
Voi lähteä 2,4,6,8 myös, mutta sitä tapaa ei ole vielä Suomessa juurikaan tietääkseni buggissa opetettu. Pääsääntöisesti kuitenkin parittomille.
Musiikin iskut ja - ennen kaikkea musiikin "kuuluva" aalto - määrittävät miltä kohdin / miten askellus lähtee. Niin tanssien askellusten eteneminen synkronisoituu oikein kuultavaan musiikkiin.
Niin minä tanssin, ja odotan että parini "oppii" sisäistämään ko. tavan liikemuistiin.
Aitomies
Ideaalikurssi [Tanssilajit] (Tomy 2009-02-28 17:12)
Tomy
2009-02-28 17:12
Oikeanlaisen kurssin sisällöstä ja toteutustavasta on keskusteltu nyt hartaasti.
Pyydänkin nyt kaikkia aktiivisia tanssinettiläisiä pohtimaan hieman, millainen olisi teidän näkemys ideaalikurssista aloitteleville seuratanssijoille? Mitä asioita siinä käsiteltäisiin ja missä järjestyksessä? Millainen olisi yksittäisen tunnin sisältö?
Aitomies 2009-02-28 19:25 =>
Koska kyse on "ideaalikurssista" - voi tähän tehdä kokonaan uuden tanssisisällön.
Tämä ei ole mikään "tanssin vallankumous", ei edes mikään pyrkimys sotkeentua yleisesti käytössä oleviin suuntauksiin; onpahan vain oma näkemykseni siitä tanssimaailman ulottuvuudesta, mistä ilmeisesti olen " jostakin syystä", putkahtanut väärään tilaan.
Kuvitellen - ei ole muita tyylejä vielä kehitetty... tanssihalut ja musiikit on olemassa...olen opettaja joka omaa nämä nykyiset tanssin käsitykseni: rytmitajun - tyylit, askellukset ja asenteet.
On ensimmäinen tunti: Aloitan laittamalla aloittelevat tanssijat kävelemään kehää samaan tahtiin... Laitan marssimusiikin soimaan ja pyydän ottamaan askeleet siten, että jokainen tietoisesti kohdistaa jalkansa terävästi, kuulemansa marssimusiikin iskun kohdalle... kerron: tarkoitus on, että tämä rytmitys siirtyy teidän liikemuistiin - automaattiseksi suoritukseksi.
( Oppilaat ovat tässä fantasiassa supernopeita oppijoita)
Sitten muutan musiikin erilaisten lajien mukaiseksi ( musiikkihan on kuvitelman mukaan samaa mitä nyt on )
Kerron, että tuolla toisessa ulottuvuudessa tanssitaan toisella tavalla, mutta täällä otamme askelet aina rytmin iskun kohdalle ja harjoittelemme ne nyt niin.
Tanssin logiikka on - emme ota askelta iskulta, vaan aina tulemme iskulle.
Nyt kuuntelemme musiikkia tarkemmin - kuulette siinä olevan selvän "aallon". Seuraa muutaman perusaskeleen opettaminen... Nyt otamme oppimamme askeleet noudattaen aaltoa - siten että emme "leikkaa aallon läpi", vaan keinumme sen "päällä" jne.
( yhteen tuntiinhan ei voi paljon todellisuudessa sijoittaa, mutta jatketaan toiste paremmin...)
Tämä oli vain karkea kuvaus mihin pyrin... Joskus toiste ehkä jaksan esittää sen paremmin. Toivon, että pystytte ymmärtämään tuon "toisen ulottuvuuden" suuntauksen.
Kommentit: [Tomy]
Myy 82 2009-03-01 10:59 =>
Ideaalikurssilla miehet opetettaisiin heti kädestä pitäen askeltamaan rytmissä, ensin rytmissä kävellen ja sen jälkeen kokeneen naistanssijan kanssa niin että mies saisi viedä vasta kun pysyy itse rytmissä :)
Kun itse tietää kappaleen rytmin ja on harrastanut soittamista, aerobicejä tms. niin on hirveän tuskaista tanssia miehen kanssa, joka ei ymmmärrä rytmistä mitään tai ei vain pysy siinä.
Kommentit: [Polkkis]
MLeena 2009-03-03 21:12 =>
Nostetaan tätä hyvää kysymystä vähän ylöspäin.
Omakohtainen vastaaminen tähän on vaikeaa, kun on aikainaan oppinut luomusti tanssimaan.
Tärkeänä pitäisin sitä, että jokaiselle jää ensimmäisestä tunnista onnistumisen kokemuksia eikä riittämättömyyden tunnetta. Opettajat eivät saa näyttää kaikkia osaamiaan koukeroita heti aluksi.
Aitomies 2009-03-04 8:43 =>
Kun kyse on paritanssista, olisi mielestäni lähdettävä opetuksessa loogisesti.
Jos olisin opettajana, niin jo ensimmäisellä tunnilla - toisin esiin keskeisen asian:
Tanssin logiikka on - emme ota askelta iskulta, vaan aina tulemme iskulle.
Askeleiden perusteet rytmissä - ( loogisesti ) olisi myös esitettävä.
Suke 2009-03-04 10:16 =>
Buggin osalta aloitteleville seuratanssijoille kävisin ekatunnilla (tunneilla) läpi mielestäni 5 tärkeää asiaa ja ne ovat:
- tahti
- naisen perusaskel ja buggin syke miehen vapaassa askelluksessa
- työntö-veto-periaate käsille
- tanssillisuus
- yksinkertaisia vasen ja oikea-käännöksiä naiselle.
Näitä asioita kertaisin jatkossa joka ainoan tunnin alussa, ennenkuin tulisi uutta asiaa.
Päivi 2009-03-04 10:40 =>
"millainen olisi teidän näkemys ideaalikurssista aloitteleville seuratanssijoille? Mitä asioita siinä käsiteltäisiin ja missä järjestyksessä? Millainen olisi yksittäisen tunnin sisältö?"
No perusasioistahan sitä pitää lähteä; musiikin sykkeen tunnistamisesta, painonvaihdoista, musiikin sykkeeseen liikkumisesta, oman kehon kannatuksesta ja miellyttävästä tanssiotteesta. Kaikessa koko ajan mukana parikommunikaatio. Painonvaihtoja, liikkeellelähtöjä ja suunnanvaihtoja, kääntymistä. Itse pitäisin HH-askellusta perusaskeleena niin kauan kunnes rytmiin liikkuminen ja vienti/seuraaminen alkaa olla varmempaa. Vasta tämän jälkeen NN-askeleita (viennillä) tai lajinomaiset perusaskeleet.
Blue-eyed 2009-03-04 23:03 =>
En puhu nyt askelista ja sen semmoisista, sillä ne opetetaan ilman minun neuvojanikin. VAAN puhun kosketuksesta, kohtaamisesta ja viennistä.
Opettakaa miehet laittamaan käsi naisen uumalle hellästi, pitämään se siinä tiukasti ja ohjaamaan sillä varmasti. Opettakaa katsomaan tanssiparia silmiin niin pitkään ja niin syvälle, ettei kartalle muita mahdu. Opettakaa liikkumaan yhdessä omana itsenään, kunnes musiikin taukoaminen heidät erottaa. Opettakaa olemaan tanssista kiitollinen ja sanomaan sen myös ääneen.
Kommentit: [MLeena] [Jenkkis] [Karhunpennun hupiretki]
Aitomies 2009-03-05 9:26 =>
Blue-eyed:n toivomus tuossa ylhäällä - lienee tarkoitettu kuitenkin meille miehille ohjeeksi - toimintamalliksi.
Tomy tarkoitti tällä listalla, että esitettäisiin ideaalikurssi-tunnin näkemys sisällöstä ja toimintatavoista.
Myös Blue-eyed:n toivomus kuuluu siksi oikeutetusti osasisällöksi. Osaltani herkistyin... yritän ottaa huomioon, tilanteen mukaan em. toivomukset.
Toivon, että Blue-eyed ja kanssasisaret, saisivat kokea toiveen toteutumisia.
Jerryjee 2009-03-05 11:04 =>
Toikohan kukaan esille kurssilla viihtymisen?
Pedagogiset seikat ovat tärkeitä ja vaikka opettajat vetäisivät koko setin naama peruslukemilla, ilmeen värähtämättä, niin voin kokea tunnit antoisaksi.
Ymmärrän toki sen, kuinka persoonan sanavalmiudesta ja huumorintajusta se on kiinni, osaako lohkaista tai sutkauttaa sopivassa paikassa. Vitsailu, joka ei uppoa yleisöönsä, toimii melkein esittäjäänsä vastaan kuin positiivisena seikkana yrittää nostaa tunnelmaa.
Mutta siitä huolimatta, katsokaapa vaan niitä valmentajia/opettajia, jotka keräävät kursseilleen väkeä kaukaakin...